Terapiasta

Suomen käypähoito suosituksissa paras vaste masennuksen hoidossa saadaan lääkityksen ja psykoterapian yhdistelmästä.

Toinen asia on: Kuka saa hoitoa suomessa tämän mukaan?

Ei moni. Resurssit eivät riitä. Mielenterveyden oireilu on lisääntynyt. Tai ehkä tiedon lisääntyminen mt-ongelmista on tuonut enemmän asiakaskuntaa tälle puolen. Ajanvaraus aikoja ei yksinkertaisesti riitä kaikille. Hyvä että psykiatristen sairaanhoitajien aikojakaan riittää kunnallisella puolella. Joka paikassa kiristetään kun rahat ei riitä. Mikä on hinta yhteiskunnalle sitten kun ihminen ei saa hoitoa? Valmiiksi heikommassa asemassa oleva ihminen joutuu vaatimaan mielenterveyden hoitoa. Mikä on miusta todella surullinen asia. Itsekkin olen joutunut vaatimaan ja kertomaan suoraan mitä haluan ja miten toimitaan ja näin olen saanut apua loppupeleissä. Kaikki ei saa sitä edes välttämättä pyytämällä. Raha ratkaisee tässäkin asiassa.

Psykoterapiasta

Oon itse onnellisessa asemassa siinä mielessä että terapiaa on takana jo 7kk. Kävin tutustumiskäynnillä neljällä terapeutilla ja heidän joukostaan löytyi mulle sopiva. Mun terapia suuntaus on psykodynaaminen mutta painotan että terapeutin etsintä prosessissa tärkein asia on että henkilökemiat kohtaa. Mun terapeutti kulkee mun rinnalla varmaankin ne täydet 3 vuotta, mihinkä kela antaa tukea. Suomessa kela korvaa psykoterapia käynnistä 57,60e ja oma vastuuosuus käynnistä pyörii 20-30 euron kieppeillä, riippuen terapeutin tuntihinnasta.

Terapian ja terapeutin avulla pystyy käsittelemään mennyttä elämää ja miettimään tulevaisuutta. Terapeutti on myös tärkeässä osassa ollut ainakin mulla nostamassa mun itsetuntoa. Mun itsetunto on elämän vastoinkäymisten takia ollut todella pitkään, tosi alhaalla. Oon saanu myös apua haitallisten ajatusmallien työstämiseen. Mitä syvemmälle mennään, sitä paremmin alan hahmottaa asioiden syy-seuraussuhteita. Kun ’maskeja’ lasketaan alas sieltä alkaa pikkuhiljaa paljastua se kuka oon. Maskeilla tarkotan mun tapauksessa esimerkiksi hymyä. Mun on ollut aina tosi helppo laittaa kasvoille hymy, vaikka sielun ois tehny mieli itkee ja huutaa. Tärkeä oppi on myös että en voi ite vaikuttaa esimerkiksi muiden ihmisten ratkaisuihin. Terapeutti ei anna valmiita vastauksia mihinkään vaan laitttaa sut itse pohtimaan asioita, toki keskustellen.

Terapia saattaa kuullostaa kalliilta puuhalta mutta uskon että se maksaa ittensä tulevaisuudessa takaisin moninkertaisena. Oon oikeastaan henkilökohtasesti sitä mieltä että ihan jokaisen ihmisen kannattaisi harkita pientä terapiajaksoa jossain vaiheessa elämäänsä. On tää tutkimusmatka itteensä myös perin mielenkiintostakin puuhaa. 

Oon perus luonteeltani herkkä ihminen. Tunnen mun tunteet tosi vahvasti, ilman välimuotoja niin hyvässä kuin pahassa. Mun tunteiden tunnistamistaidot on jotain päiväkoti-ikäisen luokkaa. Oon sanonutkin että tarviisin ne kortit millä päiväkoti-ikäisille opetetaan nimeämään omia tunteita :D Oon herkkä myös sään muutoksille, ympäristön muutoksille ja rutiinit on mulle tärkeä asia. Erillaiset elämäntilanteet ja erillaiset elinympäristöt on muokanneet miusta miut joka olen tänään. Niinkuin varmasti elämä muokkaa ketä tahansa, joiden elämässä sattuu ja tapahtuu vuosi vuodelta toisensa perään sekä liikkuvia osia on paljon.

Musiikki on auttanu mua paljon kun en oo löytänyt mun tunnetiloille sanoja. Tässä osa miun voimabiiseistä:

hullu – juju

Et sinä yksin - juju

majakka – juno

Aina ku aira - pyhimys

OK - Tuomas Kauhanen

Onnelliseksi – juju

Valo pimeän - pyhimys

Älä muuta mitään - juno

parempi yksin - pyhimys

Jättiläinen – Pyhimys

Sitten vielä loppuun vähän et mitä mulle kuuluu?

Tällä hetkellä mennään vähän matalaliitoa johtuen varmasti vallitsevasta maailman tilasta. Luen liikaa uutisia ja tiedän tämän itsekkin että ruokin paniikkiani tällä tavoin. Mutta asiat on silti hyvällä mallilla. Paremmin kuin pitkään aikaan. Pääsykokeisiin luku etenee hyvin ja alkaa tosiaan jo jännittää. Koronastakin huolimatta tää vuos tuntuu niiin mun vuodelta.

- Milla -

Mikä ihmeen masennus??

Aloitan vaikka kertomaan tästä mun ”kaverista”. Masennustahan on eri asteista: lievää, keskivaikeaa ja vaikeatasoista. Näihin kaikkiin liittyy erillaiset oireet ja mitä vakavemmaksi se menee niin oirelista vaan kasvaa. Oon täyttäny lukemattomia kertoja masennuskysely (BDI-21)-kaavakkeen. Voit lukea masennuksesta tarkemmin tästä linkistä.

Jokaiselle masennus on oma yksilöllinen kokemuksensa. Ei ole niinkuin kahta samanlaista tämän sairauden sairastajaa. Jos joku kokee olevansa masentunut niin pahinta mitä voit sanoa hänelle on että ”et voi olla.”

Mulla masennus on toistuvaa sorttia. Se on vuosien varrella vaihdellut jopa oireettomasta (eli silloin puhutaan että masennus on remissiossa), vaikeaan masennukseen. Oon ollu 2 kertaa 1.5kk sairaslomalla ja kerran 3 kk peräkkäin. Tajusin että mie en toivu kuukausissa, vaan voi mennä vuosia että voin sanoa voittaneeni tän lieron.

Vaikeimpaan aikaan tän sairauden kanssa, miun päivän saavutus on ollut nousta ylös sängystä ja syödä edes jotain. Silloin en ole jaksanut edes nostaa puhelinta kun mulle tulee viestiä tai yritetään soittaa. Päiväohjelma koostuu lähinnä vain suoratoisto palveluista ja somen selaamisesta.  Silloin en ole jaksanut mitään ylimääräistä. 
Vaikeimpaan aikaan musta mikään ei tuntunut miltään. Masennus liitetään myös siihen että itket paljon. Mutta vaikeimpaan aikaan kyyneleitä ei välttämättä enää edes tule. Oot kaikkeen vaan niin hiton väsynyt. Kävelevä ihmisraunio. Kaikki on sulle ihan sama. Sie syyllistät ittees menneisyydestä ja et nää itselläs minkäänlaista tulevaisuutta. Tai jos näätkin niin ainakaan se tulevaisuus ei tule tuomaan sulle mitään hyvää. Pelkästään vaan pahaa. Kun laitat illalla silmät kiinni tunnet helpotusta ja kun aamulla avaat taas ne mietit : ”voi ei, en jaksa, enkä halua herätä enää.” Itsetuhoiset ajatukset alkaa pyöriä päässä. Kuvittelet miten helppoa sun ois vaan kadota tästä maailmasta. Lopettaa kaikki. Susta tuntuu että oot taakka itelles mutta myös taakkana vaan läheisilles. Masennus saa sut kattomaan maailmaa harmaan verson läpi. Se ei ole todellisuus. Se pitää muistaa pitää mielessä.

Jos olet tuossa yllämainitussa tilanteessa niin kerro se jollekkin. Se pitää sanoa jollekkin ääneen! Jos et viitsi vaivata läheisiäsi  niin  tässä on koostettuna paikat, mihin voit ottaa yhteyttä.

Helsingissä, kaverini luona viime kesänä.

Ihminen joka ei sairasta masennusta helposti olettaa että masentunut ihminen on vain laiska. "No eikun vaan ylös, ulos, ja tekemään asioita." "Sullahan on elämässä kaikki hyvin." "Turhaan masistelet, piristy nyt vaan." "Otat vaan ittees niskasta kiinni." "Sulla on vaan huono asenne asioihin." Nää on yleisempiä lauseita mitä masentunut kuulee. Masentuneelle nää lauseet saattaa tuntua pelkästään syyllistäviltä ja itse ainakin mietin pyöritellen silmiä. "No empä tullutkaan ajatelleeksi, KIITOS..."

Sitten taas lauseet mitä masentunut mieluiten kuulee: "Tarvitsetko apua jossain?"

”Voin tulla kylään, meidän ei edes tarvitse tehdä mitään.”
 ”Olet tärkeä ja rakas.” 

Yleensä masentunut ei kaipaa vinkkejä tai neuvoja vain kuuntelijaa. Aito lasnäolo ja vierellä kulkeminen on parasta lääkettä masennukseen.

Masennus ei missään nimessä ole laiskuutta!

Ite oon pahimpina aikoina kokenut valtavaa syyllisyyttä siitä etten ole edes jaksanut kysyä kenenkään muun kuulumisia. Masentuneen rinnalla voi joistain tuntua vaikealta, jopa ahdistavaltakin kulkea. Mutta itse uskon siihen että tosi ystävyys mitataan silloin kun käyt elämässäsi läpi vaikeita aikoja. En ole edes yrittäny pakottaa ketään jäämään elämääni. Oon silti niin kiitollinen miun ystäville ketkä on jäänyt. Tunnen olevani onnekas näistä ihmisistä. Ketkä ei ole säikähtänyt kun mie en muistuta enää edes ihmistä kehen he on aikoinaan tutustunut. Niille ois ollu helpompaa lähteä, mutta ne jäi silti. Koska ne välittää miusta niin paljon.

Quotet on mun lemppareita.

Ennen halusin olla joka jutussa mukana. Kiinnostuin asioista ja lähdin toteuttamaan niitä sata lasissa. Koin olevani täynnä energiaa ja elämän iloa. Pidin paljon ihmisten seurasta. Masennus on muuttanut mua niin että mietin enemmän mihin mun voimavarat riittää. Tarvitsen ihmisten seurasta palautumisaikaa. Tykkään touhuta asioita myös paljon itsekseni.  

Jossain vaiheessa tajusin alkaa kyseenalaistamaan omia ajatuksiani ja sanomaan ihan ääneen itselleni että: "kuule milla, sä oot niin hyvä tyyppi. Se on vaan taas toi masennus mikä puhuu höpöhöpö juttuja sulle." Masennus ei ole osa minua, ei tule koskaan olemaankaan vaan se on sairaus, josta voi parantua. Mistä mie aijon parantua.

Sitkun saat jostain voimaa nostaa puhelimen ja vastattua puheluun tai viestiin ja kerrottua miten paha sun on oikeesti olla ja kuulet että ne ihmiset ei pärjäisi täällä ilman sua. Se on parasta. Siitä pikkuhiljaa jonkun ajan kuluessa se maailman mustuus ja harmaus alkaa hälvetä. Alat nähä taas värejä. Tänään nousitkin sängystä koska sun tekee mieli kahvia ja voisit tehdä kunnon terveellisen aamupalan. Hei siehän aidosti nauroit äsken siun kaverin jutulle. Valoa alkaa näkyä. Maut alkaa taas maistua. Auringonpaiste tuntuu hyväilevän siun kasvojen iho. Ystävän halaus tuntuu että se on täynnä lämpöä ja välittämistä. Siun ei tarviikkaan pärjätä yksin. Sie riitätkin näille oikeille ihmisille just semmosena kun sie olet. Tarvitsevana, vajavaisena, oppijana elämän eessä, jopa ärsyyntyneenä tai itkuisena. Et mieti tulevaisuuttasi etkä menneisyyttäsi koska meillä on loppupeleissä vain tämä hetki. Et voi tietää jäätkö seuraavassa hetkessä vaikka auton alle. Joten yritä edes pysyä tässä päivässä. Tämän päivän asioissa. Elämä voittaa aina. Vaikka asiat tuntuisi olevan miten levällään, ne järjestyy. Koskaan ei saa luovuttaa. Istut kaveris kanssa juoden kahvia parvekkeella ja mietit että ”Elämä onkin ihan jees, tässä ja nyt. Mulla on hyvä olla”. 

Aidosti onnellisena.

Nyt kiität ittees että oot jaksanu taistella tänne asti. Mulla on muistuttamassa tästä rinnassani teksti: "we've made it this far, kid." Oot jaksanut taistella tänne asti läpi kaikkien vastoinkäymisten ja vaikeuksien. Miksi luovuttaisit nyt? Kun jaksat vaan tän päivän loppuun, niin tulee seuraava päivä ja elämä voi tuua siulle vaikka mitä ihanaa eteen.

- sydämmellä Milla -

Eka blogipostaus

Vuoden päivät mie tätä asiaa pähkäilin ja tässä sitä nyt ollaan. Jännittää hirveesti koska nyt mie tän teen. Tästä tulee totta.

Kuka mie olen?

Olen siis Milla, 21 vuotias. Asustelen Joensuussa, Pohjois-Karjalassa. Opiskelen tällä hetkellä Joensuun iltalukiossa äidinkieltä ja englantia. Käyn myös Karelian ammattikorkeakoulun kehittämää korkeakoulustartti-valmennusta, jossa käydään laajasti läpi pääsykokeisiin liittyviä asioita. Sieltä saan myös vinkkejä ja tehtäviä liittyen omaan oppimiseen ja (toivon mukaan) tuleviin opiskeluihin. Hain kevään yhteishaussa tänne joensuuhun tradenomiksi, liiketaloutta opiskelemaan. Hain pelkästään Joensuuhun koska en oo valmis muuttamaan vielä muualle.

Olen siis peruskoulutukseltani lähihoitaja mutta päädyin vaihtamaan alaa erinäisistä syistä johtuen, voin avata niitä syitä vähän myöhemmin.

Miksi perustan blogin? Mitä blogissani aijon teille kertoa ?

Monta viikkoa mietin että tarvitsen lisä projektin. Jonkun asian johon keskittyä kun aika alkoi käydä pitkäksi. Yllätys yllätys minkäs muunkaan kuin koronan takia.

Oon Instagramin puolella jakanut miun arjesta palasia tiuhempaan tahtiin viimevuosina ja se löytyy nimellä millakummunmaki.

Oon aina tykänny puhua asioista. Mutta mulla on myös mustavalkonen vihko, johon kirjotan paljon mun ajatuksia. Vähän niinkuin tyhjennän pään siihen puhtaalle paperille, - se jos mikä on terapeuttista.

Halusin aloittaa kirjoittaa asioista julkisemmin päiväkirjamaiseen tyyliin. Kirjoittaminen on mulle helpompi tapa ilmaista asioita tai ainakin mun kanssaolijoiden on helpompi vastaanottaa asia. Miun selittäessä jotain asiaa, juttu jakautuu kuin hämähäkin verkko pieniin asianyhteyksiin ja tosi usein kysyn että, mistäs tämä juttu lähti liikkeelle.

Auringonlasku miun kodin läheltä Joensuusta

Nyt repäisen laastarin irti ja kerron teille että sairastan ”nykyajan trendi sairautta” masennusta. Noin nyt tiedätte senkin miusta. Kerron sen näin heti alkuun koska se on asia mikä tulee värittämään miun kirjoituksia. Tuun puhumaan paljon aiheista jotka pyörii mielenterveyden ympärillä. Haluun antaa omaa näkövinkkeliä miten elämä sujuu mielenterveyden tasapainottelun kanssa.

Haluan myös olla rikkomassa stereotypioita, mitkä jyllää edelleen mielenterveyden ja sen ongelmien ympärillä. Faktahan on se että mielenterveys on jokaisella meistä oli se sitten terve tai sairas. Eikä elämä masennuksen kanssa mene ihan niinkään että käydään hakemassa lääkäriltä diagnoosi, lääkkeet kouraan ja kotiin. Mutta siitäkin lisää tuonnempana.

- Milla -