Vaikeudet ihmissuhteissa

 Halusin puhuu hieman mun omista vaikeuksista ihmissuhteissa. Tää on ollu mulle tosi arka aihe, jota ollaan terapeutin kanssa käsitelty paljon terapiassa ja siks tästä tekstistä tuleekin ehkä "paljastavin" aihe mistä kirjotan. Siitä varmaan johtuukin että tää on lojunu yli puoli vuotta luonnoksissa.

Mulla on mennyt vuosien varrella monenlaisia ihmissuhteita katki. Ihmissuhde sotkut on aina tosi raskaita prosesseja käsiteltäväksi. Nyt vanhempana oon tajunnu, että monilla on näitä ja että jotkut ihmiset on vaan tarkoitettu kulkemaan vierellä sen tietyn ajan. Eikä kaikkien ole tarkoituskaan pysyä mun elämässä. 

Kävin kuvailemassa mummolassa rypsipellossa.

Mulla on menny perhesuhteita, ystävyyssuhteita kuin romanttisiakin suhteita poikki. Ehkä liikaakin tähän ikään mennessä. Ystävyyssuhteiden katkeaminen on kaikista raskainta noista kolmesta. Oot kertonu itsestäs just niitä herkkiä asioita, mitä ihan kaikki ei tiedä. 

Perhesuhteissa teitä sitoo kumminkin sama veri. Mulla on niissä taustalla tosi vaikeita ja monimutkasia asioita ja niitä on hankala yksin lähteä ratkomaan. Ihmissuhdetta ylläpitää kumminkin kaksi ihmistä. Monilla ihmisillä on tatuointi 'family first', mut en voi ite allekirjoittaa tuota. Hankaluudet perhesuhteissa on korostanu ystävyyssuhteiden tärkeyttä miun arvo asteikossa.

Luulen et iso osa näistä ongelmista ja konfliktitilanteista on johtunut myös siitä että mulla on itselläni ollu tosi paha olla. Se ei oo  kenenkään syy, eikä se oikeuta purkamaan sitä muihin tai kohtelemaan muita huonosti. Yleensä kumminkin ne läheisimmät ihmiset on semmoisia keille ei tarvitse esittää mitään ja joutuu näin olemaan niitä ihmisiä keille näytetään negatiivisiakin tunteita. 

Kuntosali on ollu mulle 'terveellisempi' tapa purkaa surullisuutta, turhautumista, vihaa, pettymyksiä ja murheita. Kun tunnin ajan paiskoo menemään rauta käsissä, siinä kummasti asiat alkaa järjestyy päässä ja olo on helpompi.

Myös tälleen nuorena, kun vielä etsitään itseämme voi ihan vaan eri elämäntilanteet ajaa erilleen. Onneksi kumminkin nyt tuntuu olevan elämässä sellaisia ihmisiä joita ei vuodet tai kilometrit haittaa ja vastavuoroisesti ymmärretään toisen kiireisimpiä ajanjaksoja elämässä.

-Milla-