Viallinen, hajallinen, rikki, erikoinen(huonolla tavalla) puutteellinen, masentunut, mielenterveyskuntoutuja. Oon niin paljon muutakin kuin vain masennukseni. Mulla on elämässä esimerkiksi monia erillaisia rooleja. Oon isosisko, ystävä, kummi, kaveri, lapsenlapsi, kummilapsi, serkku, urheilija, opiskelija ja tämän kirjoittamisen myötä opettelen myös olemaan bloggaaja.
Oon
myös kuulemma hupsu. Semmoinen hajamielinen hauskuuttaja. Mun arki
on semmosta että perus kotitöitä tehdessäkin sattuu vaikka
mitä. Pyykkejä ripustaessa kuivamaan saattaa pyykkiteline kopsahtaa
otsan kulmaan kun unohdan painovoiman lain. Mut surullisen kuuluisaa
on se että mulla on tavarat hukassa, myös mun 27 neliöisessä
yksiössä. Laukkukin lompakkoineen on joskus jäänyt helsingin
ratikkaan (onneks sain takas). Puhumattakaan niistä koti-avaimista.... Tää hajamielisyys korostuu varisinki
sillonku mulla on kiire. Sen takia vihaan kiirettä koska mun pitää
aikatauluttaa tekemisiäni niin paljon että mitään ei unohdu tai jää matkan varrelle. Teen tosi paljon
asioista muistiinpanoja ja kalenteri on ihan must have-juttu.
Tykkään tästä kalenterista niin paljon. Tässä on joka kuukaudelle oma miettimisen aiheensa ja joka viikolle oma voimalause. |
Sarkasmi on myös mun oma taitolaji jota mun eräs lähipiirissäkään ei oikein tahdo ymmärtää. Näinä hetkinä jopa kanssa olijat kyseenalaistavat meidän ystävyyttä. Ollaan varmaan jotenkin sitten kummallinen parivaljakko.
Miun mielestä kaikesta saa tehtyä huumoria. Yleensä me miun ystävienkin kanssa nauretaan omalle mielenterveyden tilalle. Huumorin kautta on
myös helppo käsitellä tiettyjä asioita. Vaikka tää on
vakava asia, niin ei kumminkaan haudan vakava.
Kumminkin jokaiselle jolle mielenterveys ja sen ympärillä olevat asiat on
käsitteenä jotenkin vieras, niin suosittelen hienovaraisuutta. Tämä on herkkä ja
henkilökohtainen aihealue. Ei ole soveliasta ensisijaisesti alkaa
vähättelemään tai jopa vitsailemaan toisen ihmisten tuntemuksista tai ongelmista.
Minäkäsitys on aika liukuva käsite, ainakin mulla. Siihen vaikuttaa tosi paljon esimerkiksi mieliala. Jokainen voi varmaan arvata miltä se oma kuva näyttää kun on väsynyt nälkäinen ja kaikki ärsyttää. Sitten
toinen asia mikä siihen myös vaikuttaa on se keiden kanssa vietät
aikaa.
On joskus menneisyydessä tuntunut että oon luonteeltani jollain tavalla liikaa
joillekkin. Aina liian puhelias tai sitten liian hiljainen. Tai sitten
tuon omaa persoonaani liikaa esille ja joistain tuntuu että he eivät
mahdu mun kans samaan huoneeseen. Toki omistan vahvat mielipiteet
asioihin ja jos oon jotain mieltä jostain asiasta niin mun päätä
ei hevillä saa käännettyä. Itsepäinen jopa siinä mielessä.
Pidän
itseäni myös intuitiivisena ihmisenä. Tunnustelen ja tulkitsen
esim että minkälainen tunnelma huoneessa on, jos siellä on enemmän
kuin 2 ihmistä. Luen ihmisten sanatonta viestintää hyvin.
Tämmöinen informaatio tulva on mulle esimerkiksi Joensuun
keskustassa kävellessä aivan liikaa. Tätä kautta oon myös kiltti ja semmonen empaattinen tai sitten muutun hyökkääväksi jos tuntuu
et mun omia rajoja rikotaan.
En oo varma tuunko koskaan ymmärtämään kapeakatseisuutta. Siis sitä että ei nähdä sen oman pienen laatikkonsa ulkopuolelle. Jos niin paljon pelottaa niin tekisi edes reijän siihen laatikkoon ja kurkkaisi. Semmoinen tietty luonteenpiirre kuin jääräpäisyys näkemään ja vastaanottamaan muuta näkökulmaa elämään, ärsyttää mua, suunnattomasti. Heillä on vain jotenkin se oma käsityksensä josta pidetään kynsin ja hampain kiinni.
Miun oma ajattelukyky on aika joustava ja pyrin aina asettumaan se toisen ihmisen saappaisiin. Ite oon valmis vastaanottamaan uusia näkökulmia kaikista elämäntilanteista ja kaikenlaisilta ihmisiltä.
Kun joitain asioita suostuu katsomaan välillä esimerkiksi yhteiskunnallisesta näkökulmasta niin omat ongelmat alkaa tuntumaan aaika pieniltä. Apulannan biisissä 'valot pimeyksien reunoilla' jotenkin niin hyvin lauletaan armollisuudesta itseään kohtaan elämässä. Kannattaa käydä kuuntelemassa
- Milla -