Aloitan
vaikka kertomaan tästä mun ”kaverista”. Masennustahan on eri
asteista: lievää, keskivaikeaa ja vaikeatasoista. Näihin kaikkiin liittyy erillaiset
oireet ja mitä vakavemmaksi se menee niin oirelista vaan kasvaa. Oon täyttäny lukemattomia kertoja masennuskysely (BDI-21)-kaavakkeen. Voit lukea masennuksesta tarkemmin tästä linkistä.
Jokaiselle
masennus on oma yksilöllinen kokemuksensa. Ei ole niinkuin
kahta samanlaista tämän sairauden sairastajaa. Jos joku kokee
olevansa masentunut niin pahinta mitä voit sanoa hänelle on että ”et voi olla.”
Mulla
masennus on toistuvaa sorttia. Se on vuosien varrella vaihdellut jopa
oireettomasta (eli silloin puhutaan että masennus on remissiossa),
vaikeaan masennukseen. Oon ollu 2 kertaa 1.5kk sairaslomalla ja kerran 3 kk peräkkäin. Tajusin että mie en toivu kuukausissa, vaan voi mennä vuosia että voin sanoa voittaneeni tän lieron.
Vaikeimpaan aikaan tän sairauden kanssa, miun päivän saavutus on
ollut nousta ylös sängystä ja syödä edes jotain. Silloin en ole jaksanut edes nostaa puhelinta kun mulle tulee viestiä
tai yritetään soittaa. Päiväohjelma koostuu lähinnä vain
suoratoisto palveluista ja somen selaamisesta. Silloin en
ole jaksanut mitään ylimääräistä.
Vaikeimpaan aikaan musta mikään ei tuntunut miltään. Masennus liitetään myös siihen että itket paljon. Mutta vaikeimpaan aikaan kyyneleitä ei välttämättä enää edes tule. Oot kaikkeen vaan niin hiton väsynyt. Kävelevä ihmisraunio. Kaikki on sulle ihan sama. Sie syyllistät ittees menneisyydestä ja et nää itselläs minkäänlaista tulevaisuutta. Tai jos näätkin niin ainakaan se tulevaisuus ei tule tuomaan sulle mitään hyvää. Pelkästään vaan pahaa. Kun laitat illalla silmät kiinni tunnet helpotusta ja kun aamulla avaat taas ne mietit : ”voi ei, en jaksa, enkä halua herätä enää.” Itsetuhoiset ajatukset alkaa pyöriä päässä. Kuvittelet miten helppoa sun ois vaan kadota tästä maailmasta. Lopettaa kaikki. Susta tuntuu että oot taakka itelles mutta myös taakkana vaan läheisilles. Masennus saa sut kattomaan maailmaa harmaan verson läpi. Se ei ole todellisuus. Se pitää muistaa pitää mielessä.
Vaikeimpaan aikaan musta mikään ei tuntunut miltään. Masennus liitetään myös siihen että itket paljon. Mutta vaikeimpaan aikaan kyyneleitä ei välttämättä enää edes tule. Oot kaikkeen vaan niin hiton väsynyt. Kävelevä ihmisraunio. Kaikki on sulle ihan sama. Sie syyllistät ittees menneisyydestä ja et nää itselläs minkäänlaista tulevaisuutta. Tai jos näätkin niin ainakaan se tulevaisuus ei tule tuomaan sulle mitään hyvää. Pelkästään vaan pahaa. Kun laitat illalla silmät kiinni tunnet helpotusta ja kun aamulla avaat taas ne mietit : ”voi ei, en jaksa, enkä halua herätä enää.” Itsetuhoiset ajatukset alkaa pyöriä päässä. Kuvittelet miten helppoa sun ois vaan kadota tästä maailmasta. Lopettaa kaikki. Susta tuntuu että oot taakka itelles mutta myös taakkana vaan läheisilles. Masennus saa sut kattomaan maailmaa harmaan verson läpi. Se ei ole todellisuus. Se pitää muistaa pitää mielessä.
Jos olet tuossa yllämainitussa tilanteessa niin kerro se jollekkin. Se pitää sanoa jollekkin ääneen! Jos et viitsi vaivata läheisiäsi niin tässä on koostettuna paikat, mihin voit ottaa yhteyttä.
Ihminen joka ei sairasta masennusta helposti olettaa että masentunut ihminen on vain laiska. "No eikun vaan ylös, ulos, ja tekemään asioita." "Sullahan on elämässä kaikki hyvin." "Turhaan masistelet, piristy nyt vaan." "Otat vaan ittees niskasta kiinni." "Sulla on vaan huono asenne asioihin." Nää on yleisempiä lauseita mitä masentunut kuulee. Masentuneelle nää lauseet saattaa tuntua pelkästään syyllistäviltä ja itse ainakin mietin pyöritellen silmiä. "No empä tullutkaan ajatelleeksi, KIITOS..."
Sitten taas lauseet mitä masentunut mieluiten kuulee: "Tarvitsetko apua jossain?"
”Voin tulla kylään, meidän ei edes tarvitse tehdä
mitään.”
”Olet tärkeä ja rakas.”
”Olet tärkeä ja rakas.”
Yleensä masentunut ei kaipaa vinkkejä tai neuvoja vain kuuntelijaa. Aito lasnäolo ja vierellä kulkeminen on parasta lääkettä masennukseen.
Masennus
ei missään nimessä ole laiskuutta!
Ite
oon pahimpina aikoina kokenut valtavaa syyllisyyttä siitä etten ole
edes jaksanut kysyä kenenkään muun kuulumisia. Masentuneen
rinnalla voi joistain tuntua vaikealta, jopa ahdistavaltakin kulkea.
Mutta itse uskon siihen että tosi ystävyys mitataan silloin kun
käyt elämässäsi läpi vaikeita aikoja. En ole edes yrittäny
pakottaa ketään jäämään elämääni. Oon silti niin kiitollinen
miun ystäville ketkä on jäänyt. Tunnen olevani onnekas näistä
ihmisistä. Ketkä ei ole säikähtänyt kun mie en muistuta enää
edes ihmistä kehen he on aikoinaan tutustunut. Niille ois ollu
helpompaa lähteä, mutta ne jäi silti. Koska ne välittää miusta
niin paljon.
Ennen
halusin olla joka jutussa mukana. Kiinnostuin asioista ja lähdin
toteuttamaan niitä sata lasissa. Koin olevani täynnä energiaa ja
elämän iloa. Pidin paljon ihmisten seurasta. Masennus on muuttanut
mua niin että mietin enemmän mihin mun voimavarat riittää.
Tarvitsen ihmisten seurasta palautumisaikaa. Tykkään touhuta
asioita myös paljon itsekseni.
Sitkun
saat jostain voimaa nostaa puhelimen ja vastattua puheluun tai
viestiin ja kerrottua miten paha sun on oikeesti olla ja kuulet että
ne ihmiset ei pärjäisi täällä ilman sua. Se on parasta. Siitä
pikkuhiljaa jonkun ajan kuluessa se maailman mustuus ja harmaus alkaa
hälvetä. Alat nähä taas värejä. Tänään nousitkin sängystä
koska sun tekee mieli kahvia ja voisit tehdä kunnon terveellisen
aamupalan. Hei siehän aidosti nauroit äsken siun kaverin jutulle.
Valoa alkaa näkyä. Maut alkaa taas maistua. Auringonpaiste tuntuu
hyväilevän siun kasvojen iho. Ystävän halaus tuntuu että se on
täynnä lämpöä ja välittämistä. Siun ei tarviikkaan pärjätä
yksin. Sie riitätkin näille oikeille ihmisille just semmosena kun
sie olet. Tarvitsevana, vajavaisena, oppijana elämän eessä, jopa
ärsyyntyneenä tai itkuisena. Et mieti tulevaisuuttasi etkä menneisyyttäsi koska meillä on loppupeleissä vain tämä hetki. Et voi tietää jäätkö seuraavassa hetkessä vaikka auton alle. Joten yritä edes pysyä tässä päivässä. Tämän päivän asioissa. Elämä voittaa aina. Vaikka asiat tuntuisi olevan miten levällään, ne järjestyy. Koskaan ei saa luovuttaa. Istut kaveris kanssa juoden kahvia
parvekkeella ja mietit että ”Elämä onkin ihan jees, tässä ja
nyt. Mulla on hyvä olla”.
Aidosti onnellisena. |
Nyt kiität ittees että oot jaksanu taistella tänne asti. Mulla on muistuttamassa tästä rinnassani teksti: "we've made it this far, kid." Oot jaksanut taistella tänne asti läpi kaikkien vastoinkäymisten ja vaikeuksien. Miksi luovuttaisit nyt? Kun jaksat vaan tän päivän loppuun, niin tulee seuraava päivä ja elämä voi tuua siulle vaikka mitä ihanaa eteen.
- sydämmellä Milla -